Nicaragua

Sorvin aareen paaseminen on osoittaunut matkan edetessa yha vaikeammaksi osaksi ajanpuutteen ja osaksi internetin saatavuuden vaikeutumisen vuoksi. Vali-Amerikan lapijuoksu on kuitenkin nyt ohi ja aikaa alkaa olla muuhunkin kuin matkustamiseen. Talla kertaa olisi tarkoitus nitoa yhteen tapahtumat kolmesta Costa Ricaa seuranneesta maasta. Viivyimme naissa Keski-Amerikan valtioissa yhdeksan toiminnantayteista paivaa, ja mika tarkeinta, hyvassa seurassa.

Costa Rican Liberiasta suuntasimme siis Nicaraguaan, Omotepen saarelle. Matka kesti lahes koko valoisan ajan ja siihen sisaltyi liikkumista bussilla, taksilla ja lautalla, seka yksi hyvin monivaiheinen rajanylitys. Saarella oli kaksi tulivuorta, joista molemmat korkeampia kuin Suomen korkein kohta. Meidan majoituksemme oli matalamman tulivuoren (n. 1400m) juurella, keskella ei mitaan. Tai oikeastaan muutaman sadan metrin paassa oli kyla, joka koostui kolmesta pikku kioskista, yhdesta ravintolasta, yhdesta hotellista ja parista talosta. Kaikki olivat pienen, kylan lapi vievan soratien varrella. Saimme olla siis aika ominemme ja illat vietimmekin juoden olutta ja pelaten korttia hotellimme ravintolassa. Ja hotelli ei siis ollut, kuten niin monet suomalaiset sen mieltavat, mikaan Sokos hotelli tai hilttoni. Pikemminkin pieni guesthouse -tyylinen pytinki jarven rannalla. Siita olikin hyva juosta kukonlaulun aikaan pikku aamu-uinnille.

Ensimmaisena aamuna saarella lahdimme kunnianhimoisesti valloittamaan viereisen tulivuori Maderan. Budjettimatkailijoina ja vannoutuneina spekial-miehina paatimme antaa 20 dollarin arvoisen oppaan jaada nukkumaan sankyynsa ja lahdimme ominpaimme matkaan, ilmaiseksi. Tulivuorella seikkailu ilman opasta oli kiellettya mutta otaksuimme selviavamme ominemme. Reissuhan meni luonnollisesti puihin ja nelja tuntia myohemmin saavuimme takaisin hotellillemme valloittamatta ainuttakaan vuorta. Vuokrasimme sen sijaan pyorat ja sotkimme saaaren toiseen laitaan katsomaan paljon puhuttua laguunia. Perille paastyamme totesimme puheet tasta 'laguunista' kuitenkin tyhjiksi. Suolampi olisi ehka kuvaavampi nimitys.

Seuraavana paivana saimme todeta ettei edellisen paivan tiedustelureissu ollut mennyt taysin harakoille, vaan selvisimme aina tulivuoren kraaterissa olevalle lammelle asti. Ja taysin ominemme. Puheet tulivuoren lukuisista kauniista linnuista, lehden paalta juotavasta vedesta ja upeasta, kraaterissa olevasta jarvesta olivat jalleen liioiteltuja. Ainuttakaan lintua emme nahneet, vesipullojamme emme voineet tayttaa valuttamalla vetta lehden paalta ja lammessa uiminen osoittautui luotaantyontavaksi vaihtoehdoksi upottavan mutapohjan vuoksi. Keski-Amerikan ykkosharrastus, tulivuorenvaltaus tuli sentaan tehtya ja illalla pakkasimme kamamme ja lahdimme saaren paakaupunkiin, Moyogalpaan. Paakaupunki on tassa tapauksessa ehka hieman harhaanjohtava kasitys puhuttaessa enemmankin kylasta. Taas yksi lauantai taysin selvinpain. Olo oli kuin absolutistien seuramatkalla.

Sunnuntaina matkasimme Nicaraguan paakaupunkiin, Managuaan, josta suuntaisimme seuraavana paivana El Salvadoriin. Illan aikana ehdimme tekemaan sen canopy-homman (suomennos ei tule juuri nyt mieleen mutta jonkunlaista vaijeria pitkin liitoa se on) jonkun lammen ylla. Ei mitaan tajunnanrajayttavaa mutta ihan hyvaa ajanvietetta. Kavimme katsomassa myos Avatarin maailman kylmimmassa elokuvateatterissa. Ei ollut kaukana etta suomalainen olisi vilustunut Nicaraguassa. Aamulla olikin edessa pitka bussimatka, johon liittyi kaksi rajanylitysta ja kaksi narkkaria. Lopun voitte arvata.

Nicaraguasta on vaikea sanoa mitaan erityista, silla emme nahneet kuin Omotepen saaren ja paakaupungin. Granadan ja Leonin vanhat, kolonialistiset kaupungit olisivat varmasti olleet nakemisen arvoisia mutta ajanpuute osoittautui taas kynnyskysymykseksi. Eroavaisuuksia elamaan Costa Ricassa en juurikaan havainnut. Costa Ricassa vietimme aikaa meren rannalla ja Nicaraguassa jarven rannalla, tulivuoren juurella. Nama erot leimasivat paikkoja omassa mielessani mutta todellisuuden eroihin en kiinnittanyt juurikaan huomiota. Minulle riitti etta molemmissa oli todella kuuma.