Tokio

Matka alkaa taittumaan jo loppua kohden vaikken sita halua myontaakaan ja ollaan nyt Balin lammossa (helvetillisessa kuumuudessa). Taalta muistelen nyt hieman viime viikkojen tapahtumia, jotka sijoittuvat Ita- ja Kaakkois-Aasian suuriin metropoleihin, Tokioon, Hong Kongiin ja Guangzhouhun. Rantalomamme muutti luonnettaan ja otti kurssin kohti kaupunkiturismia. Lampotilakin laski sen verran etta sandaalit piti vaihtaa kunnon kenkiin, shortsit pitkiin housuihin eika pelkalla t-paidalla enaa parjannyt. Alkuun kaikki oli uutta ja hienoa, kun ihmettelimme suu auki edessamme kohoavia pilvenpiirtajia ja horisonttiin jatkuvaa kerrostalojen ja kauppakeskusten merta. Lopulta ihmisten paljous alkoi tuntua jo tukahduttavalta ja suomalaisella kohtelaisuudella ei ollut paljonkaan arvoa, varsinkin kun se edisti vain jalkoihinjaantia metroasemilla.

Saavuimme siis Naritan lentokentalle noin sadan kilometrin paahan Tokiosta ylitettyamme tyynen valtameren. Lento alkoi hyvin nukutun yon jalkeen emmeka saaneet unta koneessa, joten tiesimme etta nukkumatti saapuu noutamaan meita hetkena mina hyvansa. Koko matkan rahapolitiikkaamme on leimannut minun yhdistelmakorttini toimimattomuus. Amerikoissa korttini toimi sentaan jossain automaateissa mutta kokeiltuani Naritan lentokentan kaikkia melkein kymmenta automaattia, kateeni jai vain laja kuitteja epaonnistuneista nostoista. Turhautuneisuutta kasvatti viela Teemun teinivisan toimivuus joka mantereella lahes moitteetta. Teme otti siis ansaitusti pankkiirin roolin Japanin vierailumme ajaksi.

Matka junalla Naritasta Tokioon kesti reilun tunnin. Olimme aivan kujalla mihin tulisi lahtea kun nousimme maan pinnalle asemalta, jolle meidat ohjeistettiin. Olimme katsoneet valmiiksi hotellin ja osoitteet ja kaikki olivat ylhaalla mutta meidan muistiinpanoilla oli hyvin vahan merkitysta kun taksikuskimme yritti saada niista selvaa. Lopulta paasimme kuitenkin matkaan ja parin minuutin taksireissun jalkeen tajusimme maaranpaamme olleen parin sadan metrin paassa. Valitsimme hotellin muutamasta majoitusvaihtoehdosta 20 hengen dormin, jossa olisi tarkoitus nukkua eraanlaisissa lukittavissa, puisissa lokeroissa. Vessat olivat aika futuristisia enka voi sanoa lukeutuvani 'alapaanhuuhteluvessojen' sankkaan kannattajakuntaan. Kaikki se elektroniikka yhdessa vessanpontossa vain maarittelemaan alapaasuihkun voimakkuuden. Vessan huuhtelu hoitui silti mekaanisesti kahvaa kaantamalla. Ei ymmarra. Voimamme olivat ehtyneet paivan aikana, joten paatimme kapertya viihtyisiin unilokeroihimme, joissa saatu yksityisyys oli myos normisankya houkuttelevampaa.

Pitkien younien jalkeen olimme valmiita Tokion valtaukseen ja aamusta iltaan kiertelimmekin paikoissa, joissa hotellimme henkilokunta meita suositteli vierailemaan. Ensimmainen hammennysta aiheuttavan tekijan kohtasimme jo aamiaisella kun joduimme tulemaan tutuiksi ruoantilausautomaatin kanssa. Vehje, jossa on paljon annosten kuvia, vierasta kielta ja nappeja. Painamalla nappia saat kuitin, joka kiikutetaan kokille, joka sitten valmistaa annoksen, joka kuitissa selkealla japanin kielella kuvaillaan. Ihmeellista. Itse Tokion kierroksemme aloitimme Asakusasta, jonka sanottiin olevan Tokion kulttuurinen keskus Edo-aikojen temppeleineen. Nayttava se oli ja komea temppelialue oli uusi merkkipaalu kulttuurimatkailullemme heti Brasiliassa nakemamme katedraalin jalkeen. Temppeliin johtava markkinakatu oli myos nayttava ja sielta sai lahes kaikkea (tosin me emme loytaneet mitaan, milla olisi meille kayttoa). Kulttuuriplajayksen jalkeen otimme taas metron alle ja suuntasimme shoppailukeskukseen, Shibuyaan. Sielta loysimme suuria ostoskeskuksia ja kiireisia ihmisia poukkoilemassa joka ilmansuuntaan. Matkalla Harajukuun saimme tehtya pari lovea budjettiimme mutta mika parasta, tutustuin mainioon japanilaiseen juomakulttuuriin. Lounastarjouksen kyljessa nautittu sake ja matkailijaa piristanyt luumuviina lukeutuvat matkan ehdottomiin huippuhetkiin kun kyseessa on alkoholin nauttiminen. Harajukun kauppakadulta jatkoimme Shinjukuun, Tokion rataverkoston solmukohtaan. Koko paiva oli mennyt suu auki ihmetellessa ja Shinjukun syke neonvaloineen teki lahtemattoman vaikutuksen. Monia paikkoja olisi viela ollut nahtavana mutta oli jo myoha ja huomisen aikainen lento sai meidat palaamaan hotellille. Moderni, jopa overifuturistinen Tokio on ehdottomasti paikka, johon on palattava paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla. Mitaan Suomen tasoa eivat hinnat Tokiossakaan tosin ole.

Tassa tallanen nopee paivitys ennen siirtymista manner-Aasiaan. Japanista viela sellainen hauska huomio, notta kun kaikkihan tietaa millaisia ihmisia suomalaiset on yleisissa kulkuvalineissa eli valttelevat katsekontaktia, ovat aivan hiljaa eivatka istu vierekkain edes junan ollessa muuten taynna. Japanilaiset ovat kaikkea tata viela pidemmalle vietyna, todennakoisesti johtuen heidan tiukasta tapakulttuuristaan. Me olimme talla kertaa ne meluavat oykkarit metrossa, mika tuntui hieman erikoiselta Amerikan melusaasteen jalkeen.